Philadelphia Dynamite – Kylätilan bändileiriltä levyttämään

Nosturilla sijaitseva treenikämppä on pakattu lattiasta kattoon täyteen musakamoja. Vahvistimia, rumpuja, kitaralaukkuja. Philadelphia Dynamiten treenikämppä on tilava, mutta kolmen muun bändin tavarat valtaavat lattia-alaa niin, että huoneessa mahtuu hädin tuskin pari miestä seisomaan. Poissa ovat loikoilusohvat, kaljatölkit ja muu sälä, joiden on totuttu kuuluvan treenikämppiin.

”Treenikämpät ovat nykyään työpaikkoja, ei mitään hengailu- ja nuorisotiloja”, laulaja ja kitaristi Valtteri Väntänen toteaa. Neljästä 18-vuotiaasta nuorukaisesta koostuva bändi soittaa tiukkaa rockia. Miesten nuoresta iästä huolimatta bändillä on takanaan jo kuuden vuoden taival kimpassa. Kaikki alkoi Kumpulan Kylätilan bändileiriltä, jossa ohjaaja Mikko Tohkanen ehdotti tuolloin 12-vuotiaita poikia lyöttäytymään yhteen. Viikkiläiset kitaristi Olli Rova, rumpali Mikko Merimaa ja basisti Teemu Tamminen olivat tyytyväisiä, kun bändin puuttuva pala löytyi ja näin kumpulalaisen Valtterin toive laulajan pestistä rockbändissä toteutui.

Aluksi Philadelphia Dynamite soitti punkia, koska omien sanojensa mukaan he eivät osanneet vielä soittaa. Vuosien varrella musiikki on vienyt nuoret miehet mukanaan ja taidot ovat karttuneet. Bändin sanoitukset ovat enimmäkseen laulaja-basisti-kaksikon käsialaa, mutta sävellykset ja isot linjat tehdään kuitenkin yhdessä. ”Nykyään me soitetaan ehkä jotain indie-alternative-tyyppistä rockia, mutta ei me haluta itse kategorisoida itseämme. Muut saa tehdä sen jos haluavat”, välttelee Teemu.

Varsinaista ehdotonta esikuvaa ei ole. ”Me tehdään sellaista musiikkia, mistä ite tykätään, eikä mietitä mitään kaupallisuusjuttuja”, Valtteri komppaa näillä sanoilla monia edeltäjiään ja kanssamuusikoitaan.

Porukan levylautasilla pyörii laaja kirjo klassikkorock-artisteja, Aerosmith, Motörhead, Hanoi Rocks, mutta myös uudempaa, Slipknot, Billy Talent, Foo fighters, Disco ensemble, Gary Clark jr. ja jopa Paperi T.

KUUDEN VUODEN treenaamisen ja keikkailujen jälkeen on bändin ensimmäisen levyn aika. Tekeillä on pitkäsoitto, jolla on kymmenen uutta biisiä, mutta tekoprosessi ei noudata aivan perinteistä kaavaa. Bändi päätti tehdä ensin valmiin levyn sijoittajan avulla, ja sitten tarjota valmista tuotosta levy-yhtiöille. On paljon paremmat mahdollisuudet saada yhtiöt kiinnostumaan viimeistellyllä, valmiiksi tuotetulla levyllä kuin tuhnuisilla demoilla. Vaikka tekotapa on hieman epätavallisempi kuin suoraan levy-yhtiön kautta toimiminen, hommassa on hyvät puolet. Bändi saa tehdä juuri sen kuuloista musiikkia kuin haluavat.

Suitsijana ja mentorina häärii mm. Haloo Helsinkiä tuottamassa ollut Erno Lahtinen. Miehet ovat erittäin tyytyväisiä tähänastiseen yhteistyöhön ja kokevat studiotyöskentelyn supermielenkiintoisena. Levyn parissa on ahkeroitu jo puolen vuoden ajan, ja samanmoinen ajanjakso on vielä edessä. Vaikka päivät venyvät Inkfish-studiolla koulupäivien jälkeen, ei kukaan valita, vaan innostus huokuu joka solusta. Juuri nyt miehet panostavat bändiinsä täysillä, ja kaikki muu tehdään bändin ehdoilla. Siitä huolimatta abivuottaan viettävät nuoret aikovat suoriutua kunnialla kevään ylioppilaskirjoituksista.

BÄNDIN MUSAA ja videokin löytyy netistä. Videolla Dreams esiintyy neljä miestä, joiden elkeet ja esiintyminen on nuoresta iästä huolimatta rock-uskottavaa ja hioutunutta. Bändillä ei ole omaa tyylinikkaria, eikä bändin sisälläkään kukaan ole visuaalisen puolen suhteen päättävässä roolissa, vaan kaikki miettivät itsekseen vaatteensa ja tyylinsä. ”Jos joku on tullut vääränlaisissa vaatteissa keikalle, niin on kyllä aika nopeasti ymmärtänyt olla pukematta niitä ylleen toistamiseen”, röhähtävät kundit.

Teemu ja Valtteri pohtivat, että olisivat aika hukassa, jos bändiä ei olisi. Kaikki nivoutuu niin tiukasti nuorten miesten elämässä sen ympärille.  Pojat myöntävät, että elämä on juuri nyt tämän kortin varassa. On bändissä ollut kriisejä ja kukin on vuorollaan lähtenyt, mutta tullut aina takaisin. Tuntuisi hölmöltä heittää kuusi vuotta treeniä haaskuuseen jonkun typerän kinan vuoksi. Kaikki kuitenkin haluavat tehdä juuri tällaista musaa ja tällä porukalla.

Usko Philadelphia Dynamiten maailmanvalloitukseen onkin käsin kosketeltavaa. ”Rock ei ehkä ole just nyt kaikkein eniten in, mutta me uskotaan, että jos omaa juttua tekee hyvin ja täydellä sydämellä, niin ihan varmasti kaikelle löytyy jalansijaa.”  Kohteliaista ja skarpeista nuorista miehistä on monessa mielessä ainesta maailman valloitukseen. Ainakin asenne on kohdillaan: ”Kaikki keikat otetaan vastaan ja tehdään satasella oli yleisöä 5 tai 500.” Suu virneessä Valtteri jatkaa, että on aina kotiin päin, jos yleisöä on enemmän kuin bändissä jäseniä.

Teksti Riitta Helminen  Kuva Santtu Särkäs

Juttu on julkaistu Kumpostissa 1/2016. Koko lehden voit lukea sähköisenä tästä.

Philadelphia Dynamiten facebook-sivuta löytyy biisejä ja musavideo:

 

 

 

 

Vastaa