Heidi ja Hertta

Tuntuu ihanalta tietää, että on vielä kirjoitettavaa. Aiheita on vaikka kuinka paljon. Minulla on koko ajan sellainen lapsellinen ja riemukas olo. Ihan kuin niitä aiheita – niitä henkilöitä, joista haluan kirjoittaa – istuisi minun päässäni vuoroaan odottamassa!

On kuulas lokakuinen päivä. Istumme Heidi Köngäksen kanssa toukolalaisen omakotitalon olohuoneessa keskustelemassa hänen syyskuussa julkaistusta romaanistaan Hertta. Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon rakkaustarinaan pohjautuva romaani on Heidin kuudes.

”Minulle on ollut yllätys, että romaani on saanut näin hyvän vastaanoton. Mediahuomiota, lehtijuttuja ja vierailupyyntöjä sinne ja tuonne on tullut enemmän kuin koskaan. Tähän asti olen tuntenut olevani jotenkin katveessa kirjallisella kentällä. Elokuvaohjaaja, joka varsinaisen työnsä ohella kirjoittaa romaaneja. Minusta on tuntunut, että minua ei ole otettu vakavasti kirjailijana. Vaikka itse minä kyllä otan itseni hyvinkin vakavasti. Varsinkin kirjailijana.”

Heidi uskoo, että syy romaanin saamaan huomioon piilee sen päähenkilössä, Hertta Kuusisen persoonassa. ”Suomessa ei Hertan jälkeen ole ollut naispoliitikkoa, jonka ura olisi ollut niin pitkä ja häikäisevä. Kun puhutaan karismaattisimmista suomalaisista kautta aikain, niin Hertta Kuusinen on kiistämättä yksi heistä. Me olemme myös aika pitkälle unohtaneet sellaisen asian kuin suomalainen kommunismi. Siitä aihepiiristä ei ole viime aikoina tehty juuri mitään. Hertan kautta minä oikeastaan kerron tästä, ideologiasta.”

Hertan ja Leinon suhde sekä Suomen historiaan ja kohtaloon liittyvä kuvio heidän ympärillään punoutuvat romaanissa yhteen mieltä vangitsevalla tavalla. Romaanin ihmissuhteen läpi näkyy kansakunnan ja kokonaisen aikakauden kuva. ”Hertan persoona on minulle selvä ja ehjä. Hertta on pyyteetön vallankumouksen pyhimys, joka tekee työtä toisten hyväksi. Tarinoissa Hertasta tulee toistuvasti esiin, kuinka hän auttoi muita ihmisiä, niin yksityiselämässään kuin kansanedustajanakin. Hän oli todella hyvä ihminen. Hän ei ajanut omaa etuaan. Uskon, että varsinkin nuorempana Hertta oli vilpitön ja uskoi siihen, että kommunismi vapauttasi ihmiset sorron ja ikeen alta. Uskoi, että riisto on väärin. Siihen on hyvin helppo samaistua.”

”Samalla Hertta oli mielestäni kommunistisen ideologian uhri. Aate oli voimakas ja oikeutti kaikki teot. Se on sen vaara ja paha. On olemassa oikeastaan vain tekoja. Mutta ei ole olemassa niille kaikille oikeutusta. Varsinkaan väärille teoille. Me tiedämme kyllä mikä on sallittua, mikä ei. Mutta sillä hetkellä, kun sanotaan, että meidän asiamme on niin oikea, että me voimme käyttää vääriä keinoja, silloin ollaan heikoilla jäillä.”

Romaanin taitekohdissa Hertta joutuu nielemään omaa katkeraa lääkettään, hän saa maistaa teoriaa käytännössä. ”Hertta menettää poikansa. Se on se kaikista suurin ja vaikein asia. Hän jättää Jurin Moskovassa lastenkotiin ja ajattelee, että viipyy maanalaisessa työssä Suomessa vain muutaman kuukauden. Hertta kuitenkin vangitaan Suomessa heti ja hänet tuomitaan viideksi vuodeksi vankilaan. Hän ei enää koskaan näe poikaansa, joka menehtyy työleirillä vain 17-vuotiaana.

Kuva tv-sarjasta Punainen kolmio, Yle Kuvapalevlu.

Kuva tv-sarjasta Punainen kolmio, Yle Kuvapalevlu.

Heidin matkaromaanin päähenkilön Hertta Kuusisen luokse on ollut pitkä ja monivaiheinen prosessi. ”Teimme Taina Westin kanssa vuonna 1992 taistolaisnuorista kertovan tv-elokuvan Kalliolle kukkulalle. Jo silloin puhuttiin Tainan kanssa teemasta aatteelle itsensä uhraavat naiset ja kommunismin pyhimykset. Esimerkiksi Kerttu Nuorteva. Aina vuosien mittaan kun tavattiin, puhuttiin tästä aiheesta. Lopulta päätimme kirjoittaa aiheesta kolmiosaisen TV-sarjan. Ajan myötä sarjan päähenkilöiksi valikoituivat Hertta Kuusinen, ompelija Martta Koskinen ja Yrjö Leino.”

”Mutta se miksi aloin samalla kirjoittaa tätä romaania oli tavallaan vahinko. Televisiosarjan käsikirjoituksen teko oli pitkä prosessi. Jouduimme tekemään paljon tutkimustyötä, perehtymään aiheeseen ja menemään arkistoihin. Tarina eteni paljolti faktojen varassa. Halusin Hertan tarinaan enemmän emootioita. Ajattelin proosan keinoin kokeilla ja yrittää saada selville, mitä Hertta tuntee, miten hän ajattelee. Siinä vaiheessa kirjoitin tekstin, joka on aika pitkälle romaanin ensimmäinen luku. Ja kun sitten katsoin kirjoittamaani, tajusin, että tässä on joku ihan toinen ihminen! Tai no, ainakin jotain muuta kuin TV-käsikirjoituksessa. Näytin tekstejäni kustannustoimittaja Jaana Koistiselle, joka luettuaan sanoi vain: ”Jatka”. Ja minä jatkoin. Romaani Hertta syntyi tällä tavalla. Yllättävän nopeasti aikaisempiin romaaneihini verrattuna. ”

”Kirjailija aloittaa työnsä siitä, mihin tämä kirjapino lopettaa”, Heidi sanoo ja läimäyttää pöydälle keräämäänsä historiankirjapinoa niin että tärähtää. ”Historia kiinnostaa mielettömästi. Mutta kirjailija kirjoittaa samalla aina myös itsensä kautta. Kirjailija ei ole tutkija. Faktat antavat vain kehikon. Kirjailijan on nähtävä ihmisen sisälle.”

”Kun kirjoitan ensimmäistä kertaa, en ajattele mitään. Annan vain tulla, mitä tulee ilman, että menen älyllä väliin. Se että antaa itselleen luvan kirjoittaa, on suurin asia kirjailijana olemisessa. Että pääsee semmoiseen tilaan, että vaan antaa mennä. Minun täytyy ainakin tehdä niin, mennä iloisesti hyppien ja pomppien eteenpäin. Kun sitten alan käsitellä ja katsoa kirjoittamaani, silloin olen kyllä hyvin tarkka.”

”Kun sain ensimmäisen romaanini ulos, muistan ajatelleeni, että se oli kauhean luonnollista. Tajusin, että olen aina ollut kirjoittaja, kirjailija syvimmältä olemukseltani. Olen enemmän ujo ja syrjäänvetäytyvä tarkkailija. Ensimmäinen ammattinihan oli toimittaja. Tavallaan siitä olisi ollut luonnollinen tapa jatkaa kirjailijana, mutta tämä juttu ei silloin vielä auennut.”

Kuva tv-sarjasta Punainen kolmio, Yle Kuvapalvelu. Hertta Kuusista esittää Vappu Nalbantaglu ja Yrjö Leinoa Eero Aho.

Kuva tv-sarjasta Punainen kolmio, Yle Kuvapalvelu. Hertta Kuusista esittää Vappu Nalbantaglu ja Yrjö Leinoa Eero Aho.

Heidi Köngäksen varsinainen ammatti on elokuvaohjaaja. Se on myös tarkkailijan ammatti. Ohjaaja on kameran takana ja katsoo, mitä kameran edessä tapahtuu. ”Siellä kameran takana on turvassa. Tajusin tämän kirjoittaessani romaania Vieras mies, jonka päähenkilö Iris on ammatiltaan valokuvaaja.”

Kun puhumme Heidin erilaisista rooleista, hän kertoo, että alettuaan kirjoittaa romaaneja hän alkoi ymmärtää näyttelijöitä paremmin. ”Näyttelijähän on samanlainen kuin kirjailija: hän sukeltaa sisään toisen henkilön maailmaan ja nahkoihin. On se joku toinen. Minulle oli suuri hämmästyksen aihe ensimmäistä romaania kirjoittaessani huomata, miten sinne alkaa tulla ihmisiä, henkilöitä. Mistä se syntyy? Niitä ihmisiä vaan tuli ja tuli tuolta olkapääni takaa kirjoittaessani. Ajattelen, että näyttelijän työ on juuri tätä: yhtäkkiä toinen persoona valtaa oman mielen ja alkaa tuottaa hänen ääntään, liikkeitään, tekojaan.”

”En olisi varmasti jaksanut TV-ohjaajan työtahtia, jollen olisi kirjoittanut välillä. Ohjaajan työssä joutuu – kun on jatkuvasti 20 ihmisen ympäröimänä – sellaisen hybriksen valtaan, joka uuvuttaa tavattomasti. Ihmisistä saa voimaa, mutta samalla se kuluttaa. Siksi ajattelen, että tämä kirjoittaminen on ollut minulle kertakaikkinen onni. Ja nimenomaan näin, että tämä kirjoittaminen tuli minulle vasta nyt. Minusta tuli kirjailija vasta syvässä keski-iässä. Minulla on vielä paljon aiheita tekemättä.”

Teksti Kari Paljakka Kuvat Santtu Särkäs ja Yle Kuvapalvelu. Juttu on julkaistu Kumpostissa 4/2015.

Tv-sarja Punainen Kolmio Yle TV1 Kotikatsomossa sunnuntaisin klo 21.05 13.12. alkaen.

 Heidi Köngäs: Hertta. Otava. 2015

Vastaa