Kumpulan jääprinsessat

Kymintien omakotitalossa on SM-tason taitoluistelijoita kaksin kappalein. Alkanut kausi merkitsee 19-vuotiaalle Vilma Lehtiselle pyrkimistä SM-senioreihin, 18-vuotias Mona Lehtinen jatkaa vielä vuoden SM-junioreissa. Hänen kautensa on alkanut monelle huippu-urheilijalle tutulla tavalla: jalkapöydän rasitusmurtuman takia harjoituksissa on tauko.

Vilma on Mäkelänrinteen urheilulukiossa viimeistä vuottaan aloittava abiturientti, Monalla on samassa lukiossa jäljellä vielä kaksi vuotta. Tytöt ovat luistelleet jo pitkään: Vilma oli aloittaessaan 5-vuotias, Mona 4. Seura on alusta asti ollut Tikkurilan taitoluisteluklubi. Nyt he ovat seuran yksinluistelun edustusryhmän kokeneimpia SM-tason kilpailijoita.

Yhteinen harrastus on merkinnyt samoja treeniaikoja, ja kun tytöt enimmäkseen ovat olleet vielä samassa koulussakin, on perheen arjen järjestäminen ollut helpompaa. Nyt molemmilla on ajokortti, joten vanhempia ei enää tarvita kuljettamaan heitä harjoituksiin ja kilpailuihin. Mutta on sisarusten yhteinen harrastus joskus rasittavakin. ”Kun on pitkiä leirejä ja ollaan yhdessä 24/7, niin kyllähän siinä välillä riidaksi menee”, he toteavat hymyillen.

Mona (vas) ja Vilma Lehtinen ovat luistelleet aivan pikkutytöistä asti. Nyt molemmat ovat SM-tason taitajia.

Mona (vas) ja Vilma Lehtinen ovat luistelleet aivan pikkutytöistä asti. Nyt molemmat ovat SM-tason taitajia.

Vaikka jääprinsessoista puhutaankin, mitään prinsessapäiviä eivät tämän vaativan urheilun harrastajat vietä. Harjoituksia on kuutena päivänä viikossa, vain sunnuntai on vapaa, ja kolme tuntia päivässä: aamujää, iltajää ja sen jälkeen vielä ”oheinen” eli balettia, voimaharjoitus tai jotakin vastaavaa.

Kysymykseen, mikä saa harrastamaan kuutena päivänä viikossa, tytöt vastaavat yhteen ääneen: ”Me tykätään siitä.” Ja selittävät sitten vähän tarkemminkin. ”Kun on pienestä asti luistellut, niin ei sitä päivittäin kysele itseltään, että haluaako mennä harkkoihin. Tässä lajissa koko ajan on mahdollisuus mennä eteenpäin. Ei ole tullut vielä vastaan tunnetta, ettei voi enää kehittyä”, täsmentää Vilma. Myös Monalle lajissa kehittyminen on tärkeää: ”On kiva tunne, kun kehittyy ja oppii jotakin uutta. Vaikka välillä ei jaksaisikaan lähteä, niin jäällä sellaista oloa ei ole koskaan.”

Taitoluistelijan jää ei sula kesälläkään, ja kesäleireillä harjoittelutahti vain kiihtyy. Päättyneenä kesänä tytöt leireilivät Obertsdorfissa, Ice dome -leirillä, jolla oli osanottajia ympäri maailmaa. ”Obertsdorf on todellinen taitoluistelukeskus, jossa on erittäin hyvät olosuhteet, monta jäätä ja paljon valmentajia. Siellä ovat harjoitelleet myös suomalaiset taitoluisteluhuiput Kira Korpi ja Valtteri Virtanen”, tytöt kertovat.

Vilma Lehtisen taidonnäyte.

Vilma Lehtisen taidonnäyte.

Vaikeinta mutta myös kiinnostavinta taitoluistelussa ovat hypyt. Niitä opetellaan ja hiotaan vuosikausia. ”Nykyisin tekninen osaaminen on tärkeintä, siitä pisteet tulevat”, Vilma toteaa ja kertoo, että hän treenaa toista kolmoishyppyä päästäkseen nyt 19-vuotiaana seuraavaan eli SM-seniorisarjaan kilpailemaan. Salchow on jo hyväksyttynä, vielä tarvitaan rittin onnistuminen testissä. ”Siitä kun hyppy onnistuu ensimmäisen kerran, menee varmasti kolmekin vuotta ennen kuin hypyn voi sisällyttää ohjelmaan. Vaatii ihan hirveästi onnistuneita toistoja.” Monan vahvuus ovat piruetit, mutta hypyt hänkin mainitsee kivoimmaksi harjoitella: ”Siinä on haastetta, ja kun onnistuu, se on niin hyvä tunne.”

Jokaisella luistelijalla on kaksi ohjelmaa, lyhkäri ja vappis, niin kuin tytöt lyhytohjelmaa ja vapaaohjelmaa kutsuvat. Yksi ohjelma on ohjelmistossa kaksi vuotta ja sinä aikana sitä myös vaikeutetaan. Musiikin valintaan vaikuttavat tytöt itsekin ja nyt isompana enemmän myös ohjelmien sisältöön, jonka koreografi kuitenkin suunnittelee. Ohjelmien elementit ovat tarkasti määritelty. ”Vappiksessa on seitsemän hyppyä, kolme piruettia, askelsarja ja vielä sellainen koreografiaosuus.”

Kilpailemiseen suhtautumisessa tytöt ovat erilaisia. Monalle kilpaileminen ei ole se paras asia taitoluistelussa: ”Mua jännittää tosi paljon, varsinkin ennen kilpailua.” ”Mä tykkään kilpailla, jotenkin nautin siitä tilanteesta. Kun on pitkään harjoitellut ohjelmaa ja vaikkei kaikki meniskään ihan nappiin, saa kuitenkin yksin luistella jäällä”, Vilma kuvailee kilpailun viehätystä.

Mutta kunnianhimoinen pitää olla. ”Kun luistelu on taitolaji, niin tulee paljon myös epäonnistumisia, ja silti pitää jaksaa. Nuoremmista luistelijoista huomaa, että jotkut ovat selvästi tavoitteellisempia ”, Vilma kuvailee. ”Jos haluaa pärjätä, niin ei oikein voi vain harrastaa huvikseen”, Mona jatkaa. ”Muusta pitää sitten tinkiä.” Tytöt eivät kuitenkaan koe, että heidän olisi pitänyt jostakin erityisesti tinkiä. Kavereita on tullut luisteluryhmästä ja urheilukoulussa kaikki kaveritkin urheilevat. ”Ei ole tullut sellaista tilannetta, etteivät muut ymmärtäisi, mitä urheilu harrastuksena vaatii.”

Vuotta Monaa vanhemmalla Vilmalla on lähempänä vaihe, jossa joutuu miettimään, mitä jatkossa. ”Ainakin tämän kauden loppuun asti luistelen. Mutta opiskelun aloittaminen voi vaikuttaa ja tietysti sekin, miten tämä kausi menee. Olen myös miettinyt, että olisi kiva hakea Disney on Ice –ryhmään mukaan. Luistelu jatkuisi, vaikkei enää kilpailisikaan.”

Teksti: Airi Vilhunen Kuvat: Santtu Särkäs ja Lehtisen kotialbumi

Juttu on ilmestynyt Kumpostissa 3/2015.

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa