Viikon kumpulalainen: Tuuli Toivonen – saavutettavuuden tutkija

Tällä kertaa viimeinen Viikon kumpulalainen on Tuuli Toivonen, Helsingin yliopiston apulaisprofessori. Juttua lukiessa kannattaa muistaa, että juhlavuottaan viettävä Helsingin yliopisto järjestää tällä viikolla (31.8.-5.9.) kaikille avoimen THINKFESTin, ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaalin.

”18 minuuttia polkupyörällä keskustaan!” Moni voisi vastata näin, kun kysytään, mikä on parasta Kumpulassa. Mutta kun vastaaja on saavutettavuuden tutkimukseen erikoistunut apulaisprofessori, vastaus saa erityistä painoa.

Tuuli Toivosen koti ja työpaikka ovat Kumpulassa. Hän on viime syksystä lähtien ollut geoinformatiikan apulaisprofessorina Geotieteiden ja maantieteen laitokselle Kumpulan kampuksella. Seuraava etappi on professuuri muutaman vuoden päästä. Tuulin määritteleminen saavutettavuuden tutkijaksi ei anna välttämättä oikeutta hänen laaja-alaisuudelleen. Hänen tutkimuskenttänsä on monitieteinen ja hän on sivunnut tutkimuksissaan ympäristötieteitä, ekologiaa ja evoluutiobiologiaa, tietojenkäsittelyä ja informaatiotieteitä. Tuuli selvittää, että geoinformatiikka on menetelmätiede, jonka tutkimuskohteena on paikkaan sidotun tiedon tuottaminen. Tietoa analysoidaan ja havainnollistetaan erilaisissa alueellisissa tutkimuskysymyksissä.

Kumpulasta tuli koti Tuulin perheelle kahdeksan vuotta sitten, kun kummitädin talo vapautui ostettavaksi. Päiväkoti-ikäisen ja pienen koululaisen äidin vastassa on päivittäin yksi käytännön saavutettavuushaaste. Koska Kumpulassa ei enää ole koulua, ekaluokkalainen Aamu joutuu koulumatkalla Käpylän ala-asteelle ylittämään vilkkaan Koskelantien. Vanhemmille tämä tarkoittaa saattomatkaa mennen tullen. ”Lähikouluun pikkukoululaisen voisi lähettää ovelta vilkuttaen”, Tuuli toteaa. Häntä kiinnostaakin, mitä kuuluu hirsikouluhankkeelle.

Yhdessä työryhmänsä kanssa Tuuli on tutkinut myös lähiympäristöään ja selvittänyt vuonna 2009 Kumpulan kampusalueen liikenneratkaisuja. ”Tutkimus lähti naapurin huomautuksesta, että tutkitte kyllä kaikkea muuta, mutta miksi ette näitä kotikulmia”, Tuuli kertoo Solmukohta vai pussinperä? -tutkimuksen alkusysäyksestä. Suunnitelmat joukkoliikennekadun rakentamiseksi Kumpulanmäelle olivat saaneet Kumpula-seuran johdolla kumpulalaiset ja yliopistoväen vastakkain. Pitkään jatkunut kiista Kumpulan liikennejärjestelyistä sai loppupisteen vasta 2009.

Tuuli tuntee siis perusteellisesti Kumpulan kampuksen liikenteestä syntyneet kiistat ja niiden ratkaisut. Nyt tilanne on rauhoittunut. ”Eniten purnausta yliopistolla kuulee junalla kulkevilta. Hitaista yhteyksistä Pasilan asemalta valitetaan.”

Millaisin ajatuksin Tuuli muistelee kiivaimpia taisteluaikoja? ”Sehän kertoo myös siitä, että oma alue on asukkaille tärkeä, kun sen puolesta ollaan valmiit nousemaan barrikadeille”, Tuuli toteaa tutkijan tyyneydellä.

Tuuli Toivosen ryhmä on tutkinut pääkaupunkiseutua palvelujen saavutettavuudesta eri kulkumuotojen käyttöön, liikkumisen hiilikuormaan tai kaupunkifillareiden hyötyihin joukkoliikenteen tukena. ”Suomi ja Helsinki ovat herkullisia paikkoja tehdä kansainvälisestikin kiinnostavaa tutkimusta, sillä meillä on hyödynnettävissä niin paljon paikkatietoa.”

Tutkimusaiheet ovat mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallisia ja pohjustavat kaupunkirakenteen muutoksiin liittyviä ratkaisuja, jotka kuitenkin ovat viime kädessä poliittisia. Tuuli pohtii kysymystä, voiko ja pitääkö tutkijan pyrkiä vaikuttamaan päättäjiin ratkaisuja tehdessä. ”Tutkijoilta tätä usein edellytetään, mutta yliopiston näkökulmasta tutkijan ensisijainen tehtävä on kuitenkin tuottaa kansainvälisesti merkittävää tutkimusta.”

Haastattelua tehdessä syksyllä 2014 soidensuojeluohjelman keskeyttäminen oli ykkösuutisaiheita. Ennen samana syksynä alkanutta apulaisprofessuuria Tuuli Toivonen oli Viikissä Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella ja siellä tutkijakollegat olivat tehneet pitkään työtä kartoittaakseen objektiivisesti, tutkimustietoon perustuen, mitkä suoalueet pitäisi suojella.  Ministerin mahtikäskyllä suojeluohjelma keskeytettiin, jotta haettaisiin vapaaehtoista ratkaisua. ”Tutkijoilta odotetaan vaikuttamista ja usein tavoitteena onkin aidosti ymmärryksen lisääminen yhteiskunnan kannalta tärkeistä asioista. Tällaiset esimerkit, joissa pitkään jatkunut tutkijoiden työ pyyhkäistään syrjään yhdellä ministerin käden huitaisulla, ei oikein kannusta tutkijaa.”

Oman saavutettavuustutkimuksen rinnalla yhteistyö Viikin kampuksella toimivan Conservation Biology Informatics Groupin kanssa jatkuu tiiviinä. Ryhmä on kehittänyt pitkään laskennallisia menetelmiä maankäytön suunnittelun ja erityisesti suojelusuunnittelun tueksi. Työkaluja käytetään parhaillaan Uudenmaan maakuntakaavan taustatyössä, Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma Metsossa ja maailmalla vaikkapa Etelä-Afrikassa, Uruguayssa ja Australiassa. Ryhmän uusin tuotos, maankäytön muutosta, suojeluntarvetta ja hallinnollisia rakenteita globaalisti tarkasteleva työ on juuri julkaistu maailman arvostetuimmassa tiedelehdessä Naturessa ja Tuuli esitteli marraskuussa 2014 tuloksia Australiassa 10 vuoden välein järjestettävässä kansainvälisessä kongressissa.

Tutkimusmaailman globaalius on Tuulille tuttua, sillä hänen oman tutkimusryhmänsä toinen tutkimusalue on Perun Amazoniassa. ”Sielläkin tutkimme saavutettavuutta, mutta todellisuus on ihan toisenlainen. Matkojen pituus mitataan päivissä ja ne tehdään pääasiassa jokilaivoilla. Tietoa on vaikea saada mistään ja sen keräämiseen pitää kehittää omia järjestelmiä. Ihmisille saavutettavuudella on sielläkin ratkaiseva merkitys, sillä tuotteiden matka-aika markkinoille ratkaisee mitä missäkin kannattaa viljellä”, kuvaa Tuuli Amazonian olosuhteita. Vaikka ihmisten toiveissa on tie tai paremmat kulkuyhteydet, hyvä saavutettavuus kuitenkin usein edistää metsäkatoa ja vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Monta yhteiskunnallista kysymystä tässäkin ratkaistavaksi.

Mutta mikä sai Tuulin sitten tarttumaan opiskeluaineena juuri maantieteeseen? ”Yläasteella en ollut ollenkaan kiinnostunut koulun maantiedosta, joka oli silloin vielä perinteistä maat ja kaupungit -tietoa. Mutta kun lukiossa sisällöt muuttuivat ja laajenivat, tunsin että tämä on minun alueeni.”

Teksti: Airi Vilhunen Kuva: Heli Hirvelä

Juttu on julkaistu Kumpostissa 4/2014 (muokattu 2015)

 

 

Vastaa