Viikon kumpulalainen: Andy Langdon – ystävien ympäröimä

Elämässä tarvitaan vain pieni sattuma – ja kaikki voi muuttua. Tämän tietää kumpulalainen Andy Langdon. Hänelle elämän kantavat voimat ovat rakkaat läheiset – perhe ja ystävät.

Limingantien varrella sijaitsevan omakotitalon kellarikerroksen kirjahyllyn eräällä hyllyllä oleva eräs kirja avaa salaoven, josta pääsee baarin hallitsemaan tilaan ja siitä entiseen pannuhuoneeseen, jota hallitsee vihreän veran peittämä biljardipöytä. Joka perjantai-ilta kesää lukuun ottamatta biljardipöydän ympärille kerääntyy Andyn ystäviä ratkomaan oopperamusiikin inspiroimana illan mestaria. Pelit pelataan tarkkojen sääntöjen mukaan aina pukeutumista myöten.

Opera Bar on Andyn mukaan hänen vaimonsa Sarin ”uhraus”, kun Englannista Kentistä kotoisin oleva Andy päätti aikoinaan jäädä Suomeen. ”Sari tietää, kuinka vaikeaa on löytää kavereita toisessa maassa, varsinkin kun työssäni ei ole suomalaisia työtovereita, vaan työskentelen kaksoisveljeni Steven kanssa kahdestaan henkilöstövalmennusta tekevässä yrityksessä.”

”Etsimäni nainen löytyi”

Andyn tulo Suomeen ja Kumpulaan oli ensimmäinen sattuma. ”Steve tapasi Kreikassa suomalaisen naisen ja avioitui hänen kanssaan. Olin kuokkavieraana Steven vaimon ystävän häissä Parikkalassa. Siellä tapasin Sarin”.

Andy kertoo, että hänellä oli vaimon etsinnässä kolme ehtoa: ehdokkaan pitää olla hyvä juhlimaan, hänen on oltava intohimoinen lukija ja pidettävä klassisesta musiikista. ”Sari täytti kaksi ensimmäistä ehtoa. Kun kysyin häneltä jossain vaiheessa, minkälaisesta musiikista hän pitää, Sari vastasi, että en ollut varmasti kuunnellut hänen mielimusiikkiaan. Ajattelin, että se olisi punkkia tai vastaavaa. Sari vastasi: Dmitri Sostakovitsin musiikki. Silloin tiesin, että hän on etsimäni nainen”.

Sari asui Andyn kanssa vuoden Lontoossa ja toimi hänen sihteerinään – ilman työlupaa. Vuoden 1993 lopussa pariskunta muutti Helsinkiin Kallioon.

Sattuma kaksi oli, kun perheen kaksivuotias poika, Alf, jäi vanhanaikaisen hissin veräjän ja oven väliin ja putosi noin kolme metriä hissikuilun pohjalle. Alf selviytyi. Silloin Andy ja Sari päättivät, että kerrostalo ei ole heille oikea paikka asua ja alkoivat etsiä taloa Kumpulasta.

Andy on intohimoinen uimari. Kumpulan maauimala oli yksi ratkaiseva asia talon etsinnässä.

”Kumpulasta vain puulaatikossa…”

Varhain eräänä lauantaiaamuna Andy ja Steve kiersivät Kumpulan taloja ja kiinnittivät 60 talon ulko-ovelle lapun, jossa Andy ilmoitti olevansa valmis ostamaan talon. ”Kaikkien ´laputettujen´ talojen asukkaat ovat nyt naapureita ja ystäviä. Muistan myös nykyisen talomme. Se oli huonoimman näköinen aaltopeltikattoinen talo, joka tulikin yllättäen julkiseen myyntiin.” Myyjä soitti Andylle ja kertoi, että jos talo ei ole kolmeen kuukauteen mennyt kaupaksi, hän ottaa yhteyttä. ”Ystävieni kehotuksesta menin vierailulle ennen näyttöä. Sanoin myyjälle, että maksan pyydetyn hinnan, 1,2 miljoonaa markkaa.” Ovikello oli soinut koko ajan. Kun Andy lähti talosta, oven edessä oli ainakin 60 ihmisen jono. ”Kerroin heille, että talo on myyty. Oli vuosi 1998.”

Andy ja Sari teettivät taloon perusteellisen remontin. Se oli raskasta aikaa erityisesti Sarille, sillä perhe oli kasvanut, Andy kiersi työn vuoksi ympäri maailmaa ja asuttiin remontin keskellä. Kumpulasta oli tullut kuitenkin Andylle, Sarille ja heidän neljälle pojalleen unelmiensa paikka asua. ”Joskus mietiskelin, että jossain vaiheessa muutan takaisin Englantiin tai kerrostaloon Katajanokalle, mutta nyt tiedän, että lähden Kumpulasta vain puulaatikossa. Emme koskaan muuta pois.”

Syynä oli kolmas sattuma.

”Nyt minä kuolen”

Elettiin kesää 2008. Andy perheineen oli lomalla Kreikassa, kun yhtäkkiä hän sai tuskallisen kohtauksen. Se meni ohi ja Andy luuli saaneensa ruokamyrkytyksen. Kuuden viikon kuluttua kohtaus iski uudestaan tosi kovaa. Andy oli kolme kertaa hoidossa sairaalassa, mutta kohtausten syy ei selvinnyt. Epäiltiin vain munuais- eli virtsatiekiviä.

Vasta lähes vuoden kuluttua perusteellisten tutkimusten jälkeen todellinen syy selvisi. ”Lääkärini totesi puhelimessa, että ´siellä on jotain pahaa, mutta emme tiedä mitä´. Hän ei antanut selviä vastauksia. Lääkäriystäväni Arto totesi: Andy, tämä ei kuulosta oikealta, jotain on mätää, mennään Hyksiin ja pyydetään potilaspaperit.”

Andy ja Steve menivät Hyksiin. Andy pyysi osaston sihteeriltä potilastietonsa. Alussa sihteeri ei suostunut niitä antamaan, mutta taipui lopulta Andyn tiukan painostuksen jälkeen. ”Luen papereita käytävällä. Niistä ilmeni, että minulla on kasvain haimassa ja se on jo levinnyt maksaan, jossa on neljä syöpäkasvainta. Potilaalle ei ole vielä kerrottu. Potilastietoni nähnyt kirurgi oli todennut, että on liian myöhäistä leikata.”

”Muistan, miten suuni kuivui. Kerroin kotona, että nyt minä kuolen. En itkenyt, ainoa asia, mikä ärsytti, etten ollut mennyt kuvauksiin aikaisemmin. ”

”Näytin tulokset myös Suomen ehkä parhaalle alan yksityislääkärille, joka antoi elinaikaa vuoden, ehkä kaksi… Minulla oli sama syöpä kuin Microsoftin perustajalla Steve Jobsilla. Kivut johtuivat kasvaimesta, joka tukki verisuonen. Kipu oli hellittänyt, kun hiussuonisto rakensi omat kiertotiensä”, Andy kertoo.

”Tee elämäsi projekti”

Nyt tulivat ystävät mukaan rajuun peliin. Andyn ystävä sanoi, että ”Andy, tee tästä elämäsi projekti, laita kaikki voimavarasi tähän”.

”Minulla oli sekä Suomessa että Englannissa 30 – 40 hengen fiksu ja lääketieteen kanssa tekemissä oleva porukka, joka yhteistyössä heitti verkot ja ulotti tuntosarvet joka mahdolliseen paikkaan.” Lopulta Englannista löytyi kirurgi, joka vaativassa ja pitkään kestäneessä leikkauksessa poisti haimasta puolet.

Jatko sytostaattihoitoineen tapahtui Hyksissä. ”Kun olin päässyt täällä niin sanottuun putkeen, hoito oli – ja on ollut – loistavaa. Suomessa on tunnetusti maailman huippua oleva syöpähoito.”

Nyt neljä vuotta myöhemmin Andy kertoo olevansa OK. ”Olen paremmassa seurannassa kuin tavallinen kadunmies. Minut kuvataan ja tutkitaan pari kertaa vuodessa.”

Ohjat omiin käsiin

Syöpä opetti Andylle paljon. Ensinnäkin jos kipuja ilmaantuu, hoitoon on mentävä heti ja otettava asiat omiin käsiinsä. Eikä saa luottaa yhden lääkärin mielipiteeseen. ”Yksi oppi oli, että jos jotain pahaa sattuu, älä jää yksin uhriksi murehtimaan, sillä koskaan et voi tietää, mistä tai keneltä saat tukea.”

”Minulla on loistavia ystäviä ja sairauteni syvensi ystävyyksiä. Esimerkiksi Jukka kävi joka päivä vuoden ajan minua katsomassa kotona. Olen saanut valtavaa tukea kumpulalaisilta. Voin vain itkeä, kun ajattelen, kuinka hyviä ihmiset olivat.”

”Ennen oli perhe ykkönen ja sitten ystävät. Nyt he ovat yhtä rakkaita. Ajattelin, että vaikka kuolen, olen saanut olla Sarin kanssa 20 vuotta. Ihminen, joka on löytänyt elämänsä rakkauden, voi helpommin hyväksyä kuoleman. Tosin Sari sanoi kerran: ’Andy, ehkä asiat olivat pikkuisen helpompia, kun olit sairaana, silloin ihmiset tulivat auttamaan, pesivät ikkunoita, leikkasivat nurmikon, huolehtivat lapsista ja tekivät ruokia’.”

Andy sanoo, ettei enää suunnittele liikaa tulevaisuutta. ”Viikko, kuukausi tai kesä riittää, mutta en ajattele, mitä teen kolmen vuoden kuluttua. Ja aina täytyy muistuttaa itseään, kuinka tärkeitä ovat ystävyys ja rakkaus.”

Pari kilometriä joka päivä

Andy hoitaa kuntoaan uimalla. Näin talvisin hän käy aamulla Mäkelänrinteen uimalassa vetäisemässä pari kilometriä parhaimmillaan 33 minuuttiin. Kesäisin hänet nähdään kauhomassa Kumpulan uimalassa aamulla ja illalla.

Kumpula on hänen mielestään hieno alue, vaikka hän ei pidä talojen ja asuntojen hintojen noususta, sillä lapsille ei ole hyvä, jos ei ole varaa asua Helsingissä. ”Englannista voi kyllä löytää tällaisen kylän, mutta kaikki asukkaat ovat keskiluokkaisia. Täällä on rentoa erilaista väkeä: varakkaampaa ja köyhempää. Vain englantilainen pubi puuttuu.”

Juttu on julkaistu Kumpostissa 1/2014

Teksti: Jouni Flinkkilä Kuva: Santtu Särkäs

 

 

 

Vastaa