Viikon kumpulalainen: Teppo Tiilikainen raportoi maailmalta

Kun toimittaja Teppo Tiilikainen polkaisee pyöränsä liikkeelle Kumpulan yliopistonmäeltä ja suuntaa kohti Pasilaa, hänen ei tarvitse liiemmälti pohtia, mistä kirjoittaisi Suomen Kuvalehteen. Maailma liekehtii vähän joka puolella. ”Töitä riittää, jos vain printtimedia pysyy pystyssä”, Teppo toteaa.

Yle, Kansan Uutiset, Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti… Tiilikaisen Tepolla on takanaan ansiokas ura ja käytössään mahtavat välineet raportoida maailman tapahtumista. Berliinin muurin murtuminen on yhä Tepon elämän suuria tapahtumia, jos ei avoliittoa Riitan kanssa, kahden pojan syntymää ja muuttoa Kumpulaan lasketa mukaan. Sehän on kuin eilinen päivä, mutta siitä on aikaa yli 25 vuotta, kun muuri murtui marraskuun 9. päivä 1989. Teppo seurasi mullistuksia silminäkijänä rautaesiripun takana Itä-Berliinissä Kansan Uutisten ja Yleisradion kirjeenvaihtajana.

Marraskuisena yhdeksännen päivän iltana Berliinissä järjestettiin lehdistökeskuksessa tiedotustilaisuus. Keskeiseksi asiaksi nousi matkustusrajoitusten poistaminen. ”Tilaisuuden pitäjä, puolueen tiedotuksesta vastaava Günther Schabowski, puhui sekavasti. Hän oli saanut kaksi paperilappua Egon Krenziltä ja työntänyt ne lukematta taskuunsa. Kun häneltä kysyttiin tarkemmin, mitä matkustusrajoitusten poistaminen tarkoittaa, hän sanoi, että tästä lähtien kaikki saavat passin ja voivat matkustaa ulkomaille. Kysyttiin, koska tämä tulee voimaan, Schabowski kaivoi laput esiin, katseli niitä ja sanoi, että hänen käsittääkseen välittömästi.  Me kaikki tulkitsimme, että huomenna aletaan kirjoittaa passeja, tänään ei tapahtuisi sen enempää. Lähdimme syömään. Puoli kymmenen maissa kysyin tarjoilijalta, miksi täällä on tänään näin hiljaista, ja tarjoilija vastasi, että muurihan on auki, kaikki ovat rajalla. Lähdin siltä istumalta kävellen kohti Brandenburgin porttia.”

Raja-asemilla ja muureilla alkoi ennennäkemätön rieha. Seuraavana päivänä DDR avasi kaikki länsirajansa ja maan yhteiskuntajärjestelmä romahti kuin korttitalo. Jos Teppo mokasi radion ja lehden dead linet eikä saanut sinä historiallisena iltana yhtään uutista Suomeen, vielä pahemmin mokasi DDR:n johto, sillä muurin murtuminen ja rajojen avautuminen hetkessä oli vahinko, kaiken piti nimittäin tapahtua hallitusti.

Teppo sanoo olevansa Lahdesta kotoisin, kun hän asunut siellä kymmenvuotiaasta parikymppiseksi. Hän on syntynyt Helsingissä ja asunut kymmenen ensimmäistä ikävuotta Jyväskylässä. Hän palasi lukion jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon valtiotieteitä – ja jopa valmistui vuonna 1983. ”Aloitin urani Yleisradion ulkomaanpalvelussa, missä tehtiin lyhytaalloilla suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä uutisia.” Ylestä Teppo meni Uuteen Suomeen reportteriksi. ”Olin kuitenkin vasemmistolainen ja pyrin Kansan Uutisiin taloustoimittajaksi. Sitä kautta ajauduin Berliiniin kirjeenvaihtajaksi 1987. Yle-taustaisena tein myös Ylelle juttuja. Berliinistä palattuaan Teppo siirtyi Helsingin Sanomiin kymmeneksi vuodeksi ulkomaantoimittajaksi. Vuonna 2000 hän aloitti Suomen Kuvalehdessä.

Ulkomaanjuttuja Teppo on tehnyt monipuolisesti. Berliini-taustaisena spesialistina hän suuntautui jo Hesarissa Itä-Euroopan tapahtumiin, mutta on liikkunut maailmalla laajalla skaalalla. Teppo ei puhu venäjää muuten kuin, että osaa tilata ravintolassa ruokaa ja kertoa taksille, mihin ajetaan. ” Olen käynyt pari venäjän alkeiskurssia. Yhdessä vaiheessa osasin tehdä kysymyksiä, mutta en ymmärtänyt vastauksia. Idän maat – erityisesti Venäjä – ovat niin vaikeita paikkoja, että niissä on parempi käyttää fixereitä eli paikallisia tulkkiavustajia, joilla on kontakteja ja jotka tuntevat olot.”

Nykyisestä tilanteesta Teppo toteaa lyhyesti, että ”onhan se koko touhu ihan syvältä”. ”Venäläisistä ajattelen ihan hyvää, mutta poltiikka ja julkinen tiedotus on valehtelua. Mikä kauheinta, se näyttää menevän osittain läpi. Jos tuutista tulee sataprosenttista valhetta, ihmiset ajattelevat, että on siinä kuitenkin jotain totta.”

Teppo on yllättäen sitä mieltä, että Suomen on pelastanut Johan Bäckman, joka latelee niin omituista tekstiä Putinin puolustamiseksi, ettei se mene täällä läpi. Monissa muissa Länsi-Euroopan maissa saattaa olla uskottavampia Putinin puolustajia. ”No, onhan meillä Aleksanteri-instituutin putinisteja”, Teppo toteaa lakonisesti. ”Venäjällä vain yksi lehti kirjoittaa, miten asiat todellisuudessa ovat: Novaja Gazeta – ja osittain talouslehdet Kommerzant ja Vedomosti.” Onko meidän suomalaisten syytä olla huolissamme? Teppo pyörittelee: ”Varmaankin… en tiedä, olisivatko ne Suomesta kiinnostuneita.”

Vaaranpaikkoja on Tepolla on ollut, mutta räjähdysherkille alueille tai sota-alueille menemisestä hän ei pidä. ”Meillä on siihen eri miehet. Nytkin kysyttiin, haluanko lähteä Donetskiin, kerroin, etten halua.”

Kumpulaan Teppo on muuttanut Riitta-vaimonsa kanssa 1983 Limingantie 41-43:een. ”Berliinin kolmea vuotta lukuun ottamatta olemme asuneet Kumpulassa. Nykyisin yliopistomäellä Väinö Auerin kadulla. Kumpula valikoitui asuinpaikaksi sattumalta. Teppo asui opiskeluaikana Oulunkylässä ja käveli eräänä kevätpäivänä Limiksen läpi ja ajatteli: ”J-lauta, mikä katu!”.

”Asuimme 80 –luvun alussa yksiössä Munkkisaaressa telakan vieressä, tuli perheenlisäystä ja aloimme etsiä vähän isompaa kämppää. Kumpula oli ensimmäisenä mielessä. Olimme ostaneet kämpän ja näyttämässä asuntoamme Riitan isälle. Limistä pitkin käveli romaninainen. Paikalle saapuu vauhdilla Volvo, joka jarruttaa, nainen vedetään väkisin autoon ja Volvo lähtee sataa eteenpäin. Riitan isä, vaasalainen porvarismies, katsahti meihin ja tokaisi: Ai, että tännekö muutatte…”

”Kumpulassa elettiin vielä 80-luvulla varsin värikästä elämää. Pimeää viinaa sai Intiankadun ja Limingantien seutuvilta, ja sunnuntaisin kaupan oli seinäkelloja, tauluja ja muuta tavaraa.” Kun yliopistomäelle alettiin rakentaa hitastaloja, Teppo ja Riitta ilmoittautuivat heti jonoon ja saivat asunnon.”Oli lyhyt muuttomatka. Osa tavaroista vietiin kantamalla mäkeä ylös.  Silloin päälle kolmikymppisenä vietettiin yhteisöllistä elämää, ja oman sukupolveni ihmiset tuntee piha- ym. juhlista. Nyt sosiaalisuus on vähän hyytynyt, mutta olimme juuri Sammallahden Pentin pihalla melkein kuin ennen.”

”Oljenkorren taiteiden yön jälkeiset juhlat ovat olleet upeita, kun vanhat konnat kerääntyvät laulamaan ja soittamaan. Valitettavasti tänä vuonna pihajuhlia ei järjestetty. Kylätila toimii loistavasti ja yritän aina mennä kuuntelemaan Oljenkorsi Small Bandin soitantoa.”

Kun Teppo ja Riitta muutivat 90-luvun alussa Väinö Auerin kadulle, sadan asunnon taloyhtiössä oli tosi paljon lapsia. ”Vappuna -92 otin pihalla valokuvan ja siinä on 47 alle 10-vuotista lasta. Nyt jokaisesta asunnosta on lähtenyt keskimäärin yksi pois, eli taloissa on sata asukasta vähemmän.”

Kaiken vastustaminen Kumpulassa ärsyttää Teppoa. ”Tosin minäkin vastustin sitä, että laakso olisi halkaistu jollain tiellä. Kun ihmiset vastustivat, ettei bussi saa kulkea meidän mäkemme kautta, en ymmärtänyt ollenkaan, että sitäkin pitäisi vastustaa. Nyt kun bussit kulkevat siitä, en ole kuullut kenenkään valittavan. ”Oli ihmisiä, jotka vastustivat Mäkelänrinteen uimahallia ja perusteena oli, että kaikki autot pakkaantuvat Limingantielle.  Aika paljon ihmisiä, jotka haluavat pitää Kumpulan lintukotona. Tietysti on asioita, mitä pitää puolustaa, mutta on muistettava, että asumme kuitenkin kaupungissa.”

”Mutta kaiken kaikkiaan Kumpula on loistava paikka lähellä keskustaa”, Teppo summaa. ”Kesällä kaikki on pyörämatkan päässä. Työmatkaakin minulla on vähän yli kymmenen minuuttia.”

Juttu on julkaistu Kumpostissa 3/2014

Teksti: Jouni Flinkkilä Kuva: Santtu Särkäs

 

 

Vastaa