Viikon kumpulalainen: Jussi Liski – täyden palvelun muusikko

Jussi Liskin muusikon ura alkoi jo 13-vuotiaana, yli 40 vuotta sitten, eikä ihan kevyesti alkanutkaan. Kolme iltaa viikossa kului Taavetin kanuunassa Castra-yhtyeen basistina: keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina.

”Itse en päästäisi omaa lasta sillä meiningillä soittamaan. Ei sitä silloin pidetty minään eikä kukaan käräyttänyt, vaikka joku saattoikin sanoa että ettehän te itse asiassa saisi täällä ravintolassa soittaa”, ajattelee Jussi nyt.

Castran kanssa keikkoja riitti parhaimmillaan yli kaksi sataa vuodessa. Ravintoloiden lisäksi kierrettiin seurantaloja ja kesäisin lavoja. ”Kun muut kaverit olivat tanssimassa tai bailaamassa, olin itse aina keikalla. Varmasti jäi paljon pahuuksia tekemättä, mutta kyllä paljon oli töitä jo nuorena.”

Into musiikkiin ei varsinaisesti syntynyt kodin esimerkistä, mutta kotitalosta kuitenkin. Kätilöopistolla syntymässä käynyt Jussi seurasi Inkeroisissa saman talon poikien bändin treenaamista ja sai kipinän soittamiseen tosi varhain, jo 2-vuotiaana. ”Olin aivan pienestä asti katsomassa ja pääsin soittamaan jotakin vibrafonia.”

Jazzia, humppaa ja kirkkomusiikkia 

Ensimmäinen soitin oli piano, sitten tuli viulu ja vielä kitara. Castrassa Jussin soitin oli sähköbasso. ”16-vuotiaana rupesin opiskelemaan kontrabassoa. Ihan sen takia, että yksi kaverini sanoi, ettei jazzia ei voi soittaa sähköbassolla. Niin kova juttu jazz oli minulle 16-vuotiaana. Keikoilla soitin humppaa, mutta jazzia kuuntelin ja treenasin.”

Aimo Mansnerus oli Jussin ensimmäinen kontraopettaja Kotkan musiikkiopistossa. Hän oli Helsingissä asuessaan soittanut monissa jazz-kokoonpanoissa, mm. Heikki Sarmannon kanssa. Opettajan vaikutus oli suuri ja hänen kanssaan soitettiin tunneilla kevennykseksi myös jazzia. Mansneruksen kehotuksesta Jussi myös pyrki Sibelius Akatemiaan ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä vuonna 1979.

Lukion ensimmäisen luokan jälkeen Jussi soitti kotikunnan Miehikkälän kesäkanttorina, ja kun talveksikaan ei saatu varsinaista kanttoria, pesti jatkui viikonloppuisin koko vuoden. ” Ei ollut mitenkään harvinaista, että ensin soitin kirkossa vihkiäisissä ja sitten illalla hääjuhlassa bändin kanssa. Täyden palvelun talo.”

Myös hautajaiset tulivat lukiolaispojalle tutuiksi. ”Enemmänhän niitä oli kuin vihkiäisiä. Siinä tehtävässä kuolemaan ja suruun oppi suhtautumaan musiikin ammattilaisena, eräänlainen ammattitaito sekin.”

Jussi Liski on kumpulalaisille tutumpi kosketinsoittajana kuin basistina, mutta kontrabasso oli se soitin, jota hän opiskeli musiikkiopistossa ja Sibelius Akatemiassa.

Jussi Liski on kumpulalaisille tutumpi kosketinsoittajana kuin basistina, mutta kontrabasso oli se soitin, jota hän opiskeli musiikkiopistossa ja Sibelius Akatemiassa.

Iskelmää, rockia, progea

Tapani Kansa, Kari Tapio, Kirka, Jukka Kuoppamäki, Sonja Lumme, Reijo Taipale, Seija Simola, Jonna Järnefelt, Taneli Mäkelä, Anneli Saaristo, Kojo, Juha Björninen, Frank Robson, Pekka Huuska, Lapinlahden linnut jne. Lista kokoonpanoista, joissa Jussi on soittanut 40-vuotisen uransa aikana, ja solisteista, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä säestäjänä, sovittajana tai tuottajana, on todella pitkä ja täynnä suomalaisen kevyen musiikin kärkinimiä. Huippuhetkiksi hän suostuu pyydettäessä nimeämään pari vaihetta. Pekka Pohjola Groupin kosketinsoittajana Jussi oli vuosina 1981-1987. Vuosiin kuului useita levytyksiä ja kiertueita Suomen lisäksi myös Keski-Euroopassa. ” Se oli ihan älyttömän iso juttu. Kuuden vuoden ajan kierrettiin Eurooppaa: Saksa, Sveitsi, Itävalta, Hollanti, Puola, Tanska ja Ruotsi.”

Yhteistyöstä Kari Kuusamon ja Ami Aspelundin kanssa alkoi studiomuusikon ura, ja siitä edelleen työ tv-muusikkona. ”90-luvulla työtä riitti Ylellä ja Maikkarilla, tehtiin revyytä, viihdettä ja konsertteja. 90-luvun lamaakaan en huomannut, kun Yle-keikkaa riitti Olli Ahvenlahden studio-orkesterissa.” Työ oli monipuolista, solistit vaihtuivat ja mukana oli ulkomaisiakin solisteja. ”Piti olla valmis soittamaan mitä vain. Pääsin tekemään kaikkea, jopa kirjoittamaan sinfoniaorkesterille sovituksia. Orkestraatio oli tehtävä kunnolla, sillä harjoitusaikaa ei juuri ollut vaan kerralla piti onnistua. Tosi mukavia töitä. Enää tällaista ammattikuntaa ei ole.”

Yksi viime vuosien huippuhetkistä oli Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla -musikaali, jossa Jussi soitti kontra- ja sähköbassoa. ”Siinä sai seurata suuren maailman meininkiä ja sain tavata myös Benny Andersonin.” 

Säveltäjänä ja tuottajana

Myös säveltäminen kuuluu tämän monipuolisen kumpulalaismuusikon repertuaariin: musiikkia tv-sarjoihin, elokuvaan, itsenäisiin kokeellisiin esityksiin ja lauluihin. Junnu, Janne ja Mozart -kappaleen Jussi myös lauloi itse. ”Aihe oli niin absurdi, ja sillä se levytyssopimuskin tuli. Hauskaa oli tehdä ja hauskaa, että sitä yhä kuulee radiossa.”

Säveltäjä-Jussin teoslistassa on myös pianokonsertto, joka yhä odottaa esittäjäänsä ja kantaesitystään. (Toim.huom. Kumpulan pianistit, lukekaapa tämä tarkasti!)

Bändejä ja kokoonpanoja on ollut paljon, mutta niin on Jussi myös monen soittimen taitaja: kosketinsoittimet, kontrabasso, kitara. Tärkeintä soitintaan hän ei suostu nimeämään. ”Kontrabasson kanssa on eniten tehty töitä. Pianolla ja kosketinsoittimilla on hauska soittaa kaikenlaista, mutta kontrabasso on erilainen soitin. Sen kanssa pääsee eri rooliin. Lähestyn kaikkia soittimiani ikään kuin tuottajan näkökulmasta. Minua ei kiinnosta mikään kovin virtuositeettisen tason soitto. Soitin vaihtuu ja mietin, miten soitin istuu muuhun kokonaisuuteen.”

 Soitetaan yhdessä

Jussi Liskin monipuolisesta muusikkoudesta ja vuosien kontakteista hyödymme kumpulalaiset joka kuukausi. Oljenkorsi Small Bandin kantavana voimana hän on kutsunut solisteiksi ja iltojen esiintyjiksi koko joukon eturivin muusikoita. Sama on toistunut Kumpulan kyläjuhlilla vuodesta 2006.

Jussin organisoimana syntyneet Kylätilan lasten- ja nuorten bändileirit ja niitten jatkona aikuisten bändileirit ovat sysänneet eri-ikäiset kumpulalaiset aivan uudella tavalla musiikkiharrastuksen pariin. Jussin ne ovat vieneet uusiin opintoihin, nyt Metropolia Ammattikorkeakoulun Pop/Jazz-musiikin pedagogisiin opintoihin bassonsoiton opettajaksi. Opinnäytetyön aiheena ovat Kumpulan aikuisten bändileirit ja erilaiset metodit opettaa musiikkia.

Myös opettajana Jussille kokonaisuus on tärkeä. Itä-Helsingissä on meneillään Pop/jazz Konservatorion Tule ja tööttää -nimen saanut, lainasoittimilla toimiva ala-asteikäisten big band -projekti, jossa Jussi vetää komppiryhmää. ”Uskon että tulee paljon parempi lopputulos, kun alusta lähtien opetellaan yhdessä kaverin kanssa sen sijaan, että jokainen treenaisi kotonaan. Opetustapoja pitää vain keksiä ja soveltaa. Siinä minulle on paljon hyötyä Kumpulan bändileirien kokemuksista.”

 Sulkeutuvia ympyröitä

”40 vuodessa levyteollisuus, tv ja radio ovat muuttuneet ihan mielettömästi. Tekijänoikeuslaki laahaa perässä, kun ei osata ennustaa, mihin suuntaan mennään. Mutta ei soittaminen tai keikoilla käynti ole muuttunut. Eikä musiikkikaan välttämättä ole muuttunut. Vaikutteet tulevat aaltoina ja vuosikymmenten takaisiin säveliin palataan uudelleen.”

Muuttumattomana on pysynyt myös jazz Jussi Liskin läheisimpänä musiikkina, mutta ei yhtä ehdottomana ja muut poissulkevana kuin teini-ikäisenä. ”Kaikki lajissaan hyvä musiikki on minulle mieluista ja tärkeää.”

Juttu on aikaisemmin julkaistu Kumpostissa 1/2014. Koko lehden voit lukea tästä linkistä.

Teksti: Airi Vilhunen Kuva: Santtu Särkäs

 

Vastaa