Viikon kumpulalainen: Tuomas Siltala – sattumien kautta maalariksi

”Kotimaalari” Tuomas Siltalalla on asiakkaita riittänyt, vaikka maalarin hommissa onkin omat hiljaiset kautensa. Tuomaksen mukaan vanhat asiakkaat ovat paras markkinointikanava.

Tuomas on asunut suurimman osan elämästään itäisessä Helsingissä, vasta vuodenvaihteessa hän osti Kumpulasta ns. Tanun talosta tyttöystävänsä Annan kanssa asunnon. Oma vaikutuksensa oli sillä, että Anna on kotoisin Isonniitynkadulta. Alkuaika Kumpulassa on sujunut rattoisasti oman asunnon remppaamisessa. Maalariksi Tuomas ryhtyi sattumien kautta. Lukion jälkeen hän teki erilaisia pätkähommia ja päätyi hakemaan ”johonkin kouluun”. ”En tiedä itsekään, mistä keksin maalarikoulun. Kävin pari vuotta kestäneen Helsingin Maalariammattikoulun Pitäjäjänmäellä. Sen jälkeen olen tehnyt maalaushommia yrittäjänä neljä vuotta. Minulla on ollut kesäisin keikka-apulaisia, mutta muuten olen työskennellyt itsekseni. Suurin osa töistä tulee nettisivujen ja vanhojen asiakkaiden kautta.” Kumpostissakin olleen hauskan Kotimaalari-mainoksen on tehnyt Tuomaksen serkku, jolle hän antoi vapaat kädet toteuttaa luovuutta.

Tuomas sanoo pitävänsä itse työstä, mutta yksin tekeminen ei ole aina mukavaa. ”On virkistävää tehdä töitä jonkun toisen kanssa. Pysyvän työntekijän palkkaamiseen minulla ei ole mahdollisuuksia. Maaliskuusta lokakuulle on aina enemmän duunia kuin pystyn tekemään, mutta alkuvuotena tammi-helmikuussa voi olla vain muutamia satunnaisia keikkoja.”

Maalaustöissä on Tuomaksen mukaan tiettyjä trendejä. Paljon riippuu siitä, millä alueella ja kenelle tekee.” Jos asiakas on mies, maalataan lähes poikkeuksetta valkoisella, mutta jos on kyse naisasiakkaasta, pääsee käyttämään värejä ja tapettejakin. Tapetti tuntuu olevan nyt aiempaa suositumpaa. ” Kesäisin Tuomas tekee enimmäkseen ulkotöitä. Puutalolle sopivimmat maalit ovat hänen mukaansa pellavaöljypohjaisia, esimerkiksi kerralla peittävä petrooliöljymaali, jonka voi maalata minkä hyvänsä maalityypin päälle.”Olen käyttänyt Uulaa ja Tuusulassa sijaitsevan Pajutexin luonnonmukaisia ja hengittäviä tuotteita.”

Missä ihmiset tekevät suurimmat virheet maalaamisessa? ”Pohjatyöt tehdään huolimattomasti ja huonosti. Tyypillinen virhe on myös liian vähällä maalilla maalaaminen. Hinkataan puolikuivalla rissalla. Näin seinästä tai katosta tulee raidallinen. Ei myöskään osata suojata, vaan joka paikka tungetaan täyteen maalarinteippiä, eikä sitä sitten oteta ajoissa pois. Kun teippi irrotetaan, se repii mukanaan uutta maalia. Töitä tehdään halvoilla ja vääränlaisilla välineillä. Ei osata tai raskita ostaa juuri sopivaa sivellintä tai telaa kulloiseenkin työhön. Eikä rautakaupoissakaan välttämättä ole riittävän ammattitaitoista henkilöstöä toisin kuin maalausalan erikoiskaupoissa.”

Maaleissa on Tuomaksen mukaan tosi paljon laatueroja. Halvalla ei maaleissakaan saa peittävää ja kunnollista jälkeä. ”Liuotinohenteisia maaleja tarvitsee nykyään harvoin, sillä perinteisistä maaleista löytyy myös liuotinvapaita tuotteita. Esimerkiksi Rakennusapteekista saa ruotsalaisia Ahlbäckin sataprosenttisen ekologisia maaleja ja Pajutex tuo saksalaisia Auro-maaleja. Tehdas valmistaa tuotteita vain luonnon raaka-aineista. Ekologiset maalit ovat yleensä jonkin verran kalliimpia tavallisiin maaleihin verrattuna. Johtunee pienemmistä valmistusmääristä ja kysynnästä. Sekin toki vaikuttaa, että suurimmassa osassa maaleista ohenteena on öljyn sijasta vesi. Pellavaöljy on arvokkaampaa. Ekologiset maalit ovat maalarille mukavampia käyttää. Ja usein luonnonpigmenteissä on kivempiä sävyjäkin. Olen kotonani kokeillut lähes kaikkia myytäviä ekologisia maaleja. Aika näyttää, miten mikäkin tuote kestää.”

Tuntityötä Tuomas tekee harvoin, sillä asiakkaat haluavat lähes aina urakkatarjouksen. ”Jos itse teettäisin maalaushommia toisella, teettäisin ehdottomasti tuntityönä. Urakkahommissa on aina laskettava hintaan hieman ekstraa, koska yllätyksiä tulee aina vastaan.”

Miten olet kokenut yrittäjyyden? ”Olen tykännyt ja se sopii minulle paremmin. Hiljaisena kautena pidän pidemmän talviloman ja kesällä teen enemmän duunia.” Koulusta Tuomas olisi kaivannut enemmän yrittäjyyteen valmentavaa opetusta. ”Koulu keskittyi muutenkin uuden maalaamiseen eikä vanhan korjaamiseen. Minä teen tosi harvoin uudiskohteita.”

Samoin kuin Vilja myös Tuomas sanoo, että ihmiset kysyvät tosi harvoin pimeänä teettämistä. ”Ei juuri lainkaan. Jotkut vanhat ihmiset ovat ehdottaneet, mutta ihan muutaman kerran. En tiedä, kuinka kannattavaa se edes on kotitalousvähennyksen vuoksi.” Kotitalousvähennys on työvaltaisessa maalarin hommissa tärkeä, sillä Tuomaksen mukaan sitä käytetään tosi paljon hyväksi. ”En minä asiakkailta kysele, mutta arvelen, että enemmän kyseltäisiin pimeänä tekemistä, jos vähennysoikeutta ei olisi.”

Työn jäljestä Tuomas on saanut pääsääntöisesti hyvää palautetta. ”Suoraa palautetta tulee vähemmän, mutta kun vanhojen asiakkaitten kautta on tullut paljon uusia töitä, tämä on toiminut hyvänä palautekanavana.”

Juttu on julkaistu Kumpostissa 2/2015. Koko lehden voit lukea tästä.

Teksti Jouni Flinkkilä. Kuva Santtu Särkäs.

Tuomaksen yhteistiedot

www.kotimaalari.fi

kotimaalari@gmail.com

puh. 045-8977181

 

 

 

 

Vastaa