Lapinlahdenkadulta Limingantielle

”Helsinki oli aika lailla harmaata neuvostoliittoa silloin”, muistelee Tapio Liinoja 80-luvun alkupuolta.

Tapio, Tapsa, niin kuin hänet Kumpulassakin parhaiten tunnetaan, muutti Vampulasta Porin ja Tampereen kautta Helsinkiin ja Lapinlahdenkadulle neljän pojan kommuuniin. Vierailijoita riitti ja meno kommuunissa oli, niin kuin nuorten miesten asunnossa pitääkin, iloista ja riehakasta. Yöllisiä juhlia tuli joskus poliisi rauhoittamaan; naapurit kutsuivat – naapuritalosta.

Kommuunin kotikadusta ja läheisestä sairaalasta sai sitten nimensä Lapinlahden Linnut, yhtye, jonka Tapsa yhdessä muiden ylioppilasteatterilaisen kanssa perusti. Lapinlahdenkadulla syntyi Tapsan kynästä monta tekstiä, jotka päätyivät Lapinlahden Lintujen levytyksiksi. Teksteissä nuori mies, maalta muuttanut niin kuin Tapsakin, ottaa ensikontaktia Helsinkiin ja kaupunkilaiselämään. ”Kaupunkimiljöö tuotti sen, että aloin katsoa ympärilleni, mitä oli tapahtunut”, Tapio kuvaa sellaisten laulujen syntyä kuin kiusatusta koulukaveristaan kertova Aimon virsi tai Ojasta noustaan, jossa pannaan kaupungin poikakin kävelemään.

Nyt Tapsan Lapinlahdenkadulla kirjoittamista biiseistä ja Pekka Hedrokin sävellyksistä 12 on ilmestynyt uusina sovituksina ja Tapsan esittäminä albumilla, jonka nimi ei voisikaan olla muu kuin Lapinlahdenkatu. ”Tälle levylle on koottu keskeisimmät Lapinlahdenkadulla kirjoittamani biisit. Niistä neljää en edes ole aikaisemmin itse laulanut.”

 

Lapinlahden Linnut on jäänyt yleisön mieleen voittopuolisesti huumoribändinä. ”Lapinlahden Linnut ei suinkaan syntynyt miksikään huumoribändiksi, vaikka hauskaa pidettiinkin.” Alkuun ryhmää kutsuttiin 80-luvun tyyliin myös performanssiryhmäksi. HYY:n kulttuurikeskus antoi opiskelijaryhmille käyttöön Vanhan ylioppilastalon tilat, tekniikan ja ihmiset, ja Lapinlahden Linnut teki Vanhalle pari isoa show’ta vuodessa. Huumorileima iskeytyi ryhmään varsinkin Ylen ja myöhemmin MTV:n esittämien sketsisarjojen jälkeen. ”Kyllä yksi syy näitten kappaleiden julkaisemiseen oli halu näyttää, että Linnuilla oli myös tämä muu kuin huumoripuoli.”

Lapinlahdenkatu-kokonaisuudessa ja uusissa sovituksissa nousee esiin Tapsan tekstien herkkä haikeus. ”Omista nuoren miehen kokemuksista kaikki biisit ovat lähteneet, vaikka mukana onkin kirjoittajan vapautta”, Tapsa kuvailee tekstien syntymistä. Yhtä hyvin Lapinlahdenkadun laulujen tekstit voisivat olla 2010-luvulla syntyneitä, eivät nuorelle miehelle tärkeät asiat ole 30 vuodessa muuttuneet. ”Paitsi Hyvä ystävä -ravintoloita ei enää ole ollut vähään aikaan”, Tapio naurahtaa.

Kirjoittaminen ja musiikki kulkivat rinnan Tapiolla jo Lauttakylän kouluajoista.” Äidinkieli oli kouluaineista se rakkain.” Samaan vaiheeseen kuului myös opintoja musiikkikoulussa, ainoana poikana lauluopinnoissa. Tapsa muistelee, miten kauhuissaan kaverit olivat, kun hän 17-vuotiaana lukiolaisena esitti koulun joulujuhlassa En etsi valtaa loistoa -joululaulun: ”Ei jumalauta! Se on sekaisin päästään.” 

 

”Lapinlahdenkadun kappaleissa on bluesia, progea, poppibiisejä ja vähän jatsillisiakin elementtejä”, Tapio kuvailee albumin musiikillista kirjoa. Kaikki kappaleet ovat saaneet uudet sovitukset, ja suurimmasta osasta sovituksia vastaa toinen kumpulalainen eli Jussi Liski. Kolmas tärkeä henkilö levyn takana on Leevi Leppänen, toinen tuottaja ja äänittäjä. Alun perin kolmikon ajatuksena oli tehdä kappaleista hyvin riisutut versiot, laulu ja teksti edellä, vain piano ja rytmit säestyksenä. Tekstivetoisia ovat kappaleet lopullisessakin muodossaan, mutta mukaan on matkan varrella tullut lisää soundeja ja soittajia: Verneri Pohjola, Jukka Perko, Timo Kämäräinen ja Pimeys-yhtyeen jäsenet Joel Mäkinen ja Pekka Nisu. ”Pekka Nisu on saman Lauttakylän lukion kasvatteja kuin minäkin, mutta tasan 30 vuotta nuorempi.”

Lapinlahdenkatu on Tapio Liinojan kolmas soololevy. Ensimmäinen, Näin kuvittelen sinut, julkaistiin 2002 ja senkin tekstit ovat pääosin Tapion omia. ”Pari, kolme taisin säveltääkin.” Monipuolisen kirjoittajan, muusikon ja esiintyjän ”hengentuotteisiin” kuuluu myös novellikokoelma Raapaisuja. Uusia novelleja on odottamassa vuoroaan. Ehkä ne saavat kirjallisen levyn muodon, kuten yhdessä Esa Pulliaisen kanssa syntyneet Vampula Pop -levyt.

 

Kumpulassa Tapsa on asunut jo 30 vuotta. Välillä oli kolmen vuoden piipahdus Käpylässä Untamontiellä, mutta muuten osoitteena on pysynyt Limingantie, vain numerot ovat vaihtuneet. Nyt Tapsa nauttii Limingantien alkupäässä Lapinlahdenkadun saamasta hyvästä vastaanotosta, suunnittelee jonkun kappaleista julkaisemista singlenä ja koko levyn julkaisemista vinyylinä syksyllä Lapinlahdenkadun juhlakonsertin yhteydessä. Seuraavasta levystä on Tapsan mielestä liian aikaista puhua, mutta nimi sillä on valmiina. Arvaattekin – Limingantie.

Tapio Liinoja: Lapinlahdenkatu. Sävellykset Pekka Hedrok. Sanoitukset Tapio Liinoja. Turenki Records. 2016.

Levyä on myynnissä myös Kumpuodissa.

Teksti: Airi Vilhunen  Kuva: Santtu Särkäs

Juttu on julkaistu Kumpostissa 1/2016. Koko lehden voit lukea tästä linkistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *